Mitluana haastoi minut. 

Olen hyvin huono tällaisissa haasteissa. Ikinä en keksi mitään. No, tässä seiskameemiin nyt aluksi neljä kohtaa. Saa nähdä keksinkö ikinä lisää.

Tämä toimii näin:

Mukaan haastetut kertovat 7 satunnaista faktaa/tapaa itsestään sekä pelin säännöt omassa blogissaan. Sitten heidän tulee haastaa 7 muuta bloggaajaa mukaan ja ilmoittaa haastettujen nimet. Heidän tulee myös jättää kommentti asiasta ko. henkilöiden blogeihin, jotta nämä tietävät ottaa osaa peliin ja katsoa ohjeet haastajan blogista.

Ja tässä nämä neljä asiaa, jotka sain tiristettyä itsestäni:

1. Aina kun meikkaan, lopputulos on kuin suoraan 1980-luvulta. Siis todella: aivan sama, miten sudin kajalit ja huulipunat, tulos on aina taattu 1980-luku. En edes nykyisin meikkaisi samalla tavalla kuin pikkutyttönä, jolloin koitin epämääräisesti näyttää punkkarilta (lienee ollut surkuhupaisa näky ja harvinainenkin silloisella kotipaikkakunnallani), siis että mitään hankittuja taitoja ei todellakaan kasarityylistä ole. Normaalisti en nykyisin meikkaa lainkaan. Why bother, kun ei siitä mitään tule kuitenkaan. Mutta vaikken meikkaakaan, minulla kuitenkin on ihan kohtalainen arsenaali meikkejä. Roudaan niitä jopa aina mukanani. Meikkipussista, joka on joka päivä repussa, löytyy aina ripsiväriä, kajali, huulipuna, luomiväriä, peitepuikko/-voide. Eivätkä ne edes ole pilalle vanhentuneita.
   
   
2. Puhelimella soittaminen on vähän vaivaannuttavaa. En kovin mielelläni soita kellekään. Ajattelen, että soitan kuitenkin juuri huonoon aikaan tai muuta yhtä hölmöä. Ja toki se, että juuri kun on itse päässyt puhumisessa vauhtiin, toinen sanookin, että sori nyt täytyy lopettaa, on kurjaa, joten koitan kai välttää sitä. Mieluummin tapaan ihmisiä livenä tai kirjoittelen heidän kanssaan. Silloin kun joku soittaa minulle, juttelen kyllä mielelläni. 
   
   
3. Sisustan mielelläni - käyttäen materiaaleja, joita kotoa jo valmiiksi löytyy. En muista milloin meille olisi ostettu joku mööpeli tai muu sisustuselementti. Valtaosa on saatu lahjaksi/lainaan tai dyykattu jostain. Viime aikoina ollaan saatu lainaan sekä parvekemööpelit että pari Lundian kukkahyllyä. Viikko tai pari sitten ratkaisin makuuhuoneen lukulamppuongelman muuttamalla huoneen järjestystä. Vain toinen lukulampuista oli oikeasti hyvä. Lopputuloksena saatoin jemmata toisen lukulampun toistaiseksi turhana pois kaapin pohjalle. Mutta epäilemättä sekin löytää vielä joskus paikkansa. Sopivat sisustuskankaatkin on löydetty ihan omista kaapeista. Olohuoneen verhona on vanha valkoinen, pitsikoristeinen lakan. Isoäidin peruja oleva sininen kummallinen verkkomainen kankaanpala taas päätyi makuuhuoneen kattolampun varjostimeksi korvaamaan 1970-lukulaisen kivan, mutta huoneen väreihin sopimattoman mansikkakuvioisen kankaan. Työhuone on vielä vähän kesken - en ole keksinyt hyvää tapaa naamioida paperi- ja rojupinkat somiksi sisustuselementeiksi. Vielä.
   
   
4. Vierastan suuria ihmisjoukkoja. En tiedä miksi. Mieluiten tapaan ihmisiä kahden kesken, jolloin voi kaikessa rauhassa puhua mistä vaan. Bileet ovat kivoja, mutta harvoin niissä pystyy kenenkään kanssa puhumaan muuta kuin jotain small-talkia. Valtaosa ihmisistä kuitenkin on sen verran kiinnostavia, että heidän kanssaan olisi mukava jutella enemmänkin ja muutakin kuin pelkkiä niitä näitä.

Haasteen heitän eteenpäin teille, IStori, OPP, Elämää ja kirjoitusvihreitä, Olo ja muoto, Ajatusten Rekolanoja, Hinkstoona ja Another element! Saa ottaa vastaan tai olla ottamatta.