Eilen olin pitkästä aikaa joogasalilla. Tauon piti alun perin jäädä parin viikon mittaiseksi (mitälie tuikitärkeitä kiireitä mukamas ollut), mutta venähti sitten, kun tuli nuha. Nokka tukossa ei ujjayi-hengitys oikein toimi eikä ylösalaiset liikkeet maita. Jossain vaiheessa alkoi sisuunnuttaa, että jo nyt on kumma, kun en millään tunnu pääsevän treenaamaan. Päätinkin, että synttäripäivänä kyllä a) olen jo täysin toimintakuntoinen ja b) raivaan kalenterista tilaa joogalle, olkoon se sitten lahja itselleni. Ja hyvä lahja olikin ;)

Harjoituksen jälkeen oli niin hyvä olo, ettei mitään rajaa. Opekin hymyili olemukselleni: tukka pörrössä, posket punahehkuisina ja mieli jossain ylemmissä sfääreissä. Kuukauden tauko ei harmittanut lainkaan, sillä ilman sitä ei varmasti olisi ihan näin huikeat fiilarit olisi olleet.

Juteltiin pois lähtiessä kanssa-astangin kanssa syntyjä syviä. Hänellä on raskautta jäljellä 2,5 kuukautta ja ihastelin hänen hyvää vointiaan. Minullahan ei lastensaannista ole omakohtaisia kokemuksia, mutta useimmiten sitä kuulee/lukee vaan rajoituksia siitä, mitä kaikkea raskaanaollessa ei saa eikä voi tehdä. Kaveri kertoi, että toki osa asanoista on jo mahdottomia, mutta eipä hän sellaisia teekään. Hänellä ei ole ollut lainkaan ongelmia koko raskauden aikana, ei myöskään joogaharjoitukseen liittyen, ja hän aikoo kyllä jatkaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Myös se on nastaa, että joogaopemme on kolmen lapsen äiti, joten hänkin yhtä ja toista tietää raskaana joogaamisesta. Itseasiassa, aika moni kanssajoogaaja tuntuu olevan raskaana.

Kotimatkalla soitti veli, ja hällekin touhkasin hyvää oloa, että on kuin olisi uudelleen syntynyt. Pohdimme, että ehkä sitä ensi vuonna pitääkin juhlistaa yksivuotispäivää.

[Ikinä en ole saanut näin paljoa synttärionnitteluja, kiitos niistä! Ja FB on kyllä mainio keksintö ;)]