Olen ilmeisen epäonnistunut naisena. Kiersin monta vaatekauppaa enkä löytänyt yhtä ainutta mekkoa, josta olisin pitänyt, vaikka mekkoja näin kesän alussa on toki vaaterekit täynnä.

Tarkoitukseni oli hankkia mekko parin viikon päästä olevia häitä varten. Uuden mekon tarvitsisin, koska nykyiset dimensioni eivät vanhoihin mekkoihini oikein istu. Lopulta luovuin ajatuksesta löytää minulle sopiva mekko, halusin vain löytää edes yhden kivan mekon, sopi se minulle tai ei. Mutta eipä löytynyt sellaistakaan.

I arveli, että jospa kriteerini ovat niin kovat, ettei sen vuoksi mitään löydy. Mutta ei. Minulle kävisi melkein mikä vaan, kunhan olisi suht pitkä ja kiva. I lupasi, että saan lainata hältä mekkoa, joka tosin on musta, mutta ajattelin pyytää hääparilta erikoisluvan pukeutua mustaan. Tosin veikkaan, etten muutenkaan ole ainoa, kun meidän kaveripiiri ei nyt ehkä kuitenkaan ole niin kovin taipuvainen sääntöjen noudattamiseen muutenkaan.

Kompensaatioksi pieleenmenneestä kauppakiertueesta hankin joogalehden, jossa on mm. artikkeli 5 poses for inner calm. Ehkä shoppailuyrityksen aiheuttama tappiomieliala väistyy sen luettuani.

(Sitäpaitsi vaikkei I:n mekko miulle kävisikään, niin häntä on mukava nähdä silti. Ja kyllä mie jonkun soputeltan keksin kuitenkin päälleni eli kunhan tässä purnaan joutessani.)