Tänään olin absurdissa, uuvuttavassa ja turhauttavassa kokouksessa, jossa maailmat eivät kohdanneet. Harvoin olen missään tuntenut olevani mielipiteineni ja priorisointeineni niin epätoivottu ja -pidetty henkilö kuin tänään (ja minä sentään työskentelen siellä missä työskentelen). Sieltä selvisi lähinnä mustan huumorin turvin. Tosin joillain tuntui olevan aidosti kivaa.

Usko demokratiaan on aina välillä koetuksella. (Tosin reaalimaailmassa demokratiaa yleisempi on näennäisdemokratia.) D joskus sanoi (ehkä jotain vielä viisaampaa lainaten), että jos demokratia oikeasti toimisi, olisi se kielletty. No, ei ainakaan tänään toiminut.

Olin siinä käsityksessä, että kokouksessa oli tarkoitus keskustella. Puheenjohtaja esitteli esityksen, josta saattoi esiteltyjen reunaehtojen vuoksi lähinnä sanoa, että esitys on huono eikä se kelpaa. Mutta ei sillä mitään merkitystä ollut, sillä erimielisyydellä.

Metsähallitus on jo vuosia käyttänyt samankaltaista taktiikkaa, ja kutsunut sitä osallistavaksi suunnitteluksi. Luonnonsuojelujärjestöt ja paikalliset asukkaat voivat sanoa, että eivät hyväksy suunniteltuja hakkuita. Sen jälkeen MH toteuttaa ne.

En ole siinä asemassa, että voisin tähän tämänpäiväiseen asiaan kovasti vaikuttaa. Voin vain tehdä sen, mikä minusta on oikein ja reilua. Pysyn siis entisellä linjalla enkä hyväksy tehtyjä esityksiä. Ne eivät ole reiluja eivätkä ne edistä mitään hyviä asioita, vaan päinvastoin.

Tämän vuoksi minusta ei ikinä tule byrokraattia eikä poliitikkoa.

Mustavalkoista maailmankuvaa arvostellaan paljon, mutta minusta se usein voi helpottaa elämää ja ratkaisujen tekoa. Tiedättehän, "vain sydämellään näkee hyvin".

Kompromissejahan tällä asenteella ei juuri tehdä, mutta ehkä jotain aivan muita ratkaisukeinoja keksii.