Hämmentävästi omat murheet (vrt. ed. merkintä) tuntuvatkin yhtäkkiä aika pieniltä.

Erästä hyvää ihmistä on kohdeltu kovin kaltoin, ja päivästä suuri osa on mennyt siihen, että olen yksin ja yhdessä muiden ja hänen kanssaan pähkäillyt, että miten näin voi olla. Että miten voi ihmistä, joka on hyvä ja pätevä ja mukava ja kiltti ja rehellinen, kohdella niin väärin. Ei voi ymmärtää.

Hyvis on toiminut hankalassa tilanteessa aivan oikein, siten kuten kuka tahansa järkevä ihminen olisi samassa tilanteessa toiminut, ja itseasiassa vielä keskivertoihmistä huomattavasti paremmin, ja saa sitten palkaksi scheissea niskaan, ja jottei siinä olisi riittävästi, myös syy koko jupakkaan koitetaan heivata hänen harteilleen. Onneksi kukaan ei mene moiseen retkuun, ja sympatiat menevät sinne minne kuuluvatkin.

Puuh. Epäoikeudenmukaisuutta ei oikein millään pysty hyväksymään.

Tsemppiä siulle roppakaupalla, muru, jos luet tätä. Olet ihan paras ja ansaitset paljon parempaa!