Tänä aamuna jooga ei varsinaisesti tahmonut, mutta se ei kovin vetreääkään noin fyysisessä mielessä ollut. Arvatenkin eilinen juoksulenkki painoi jaloissa. Ei ole ihan vielä täysin loksahtanut kohdalleen juoksun ja joogan yhdistäminen, mutta kyllä se siitä, pikkuhiljaa.

Juteltiin SS:n kanssa eri joogaharjoitusajankohdista. On niillä puolensa. Iltapäivällä joogaharjoitus kivasti rauhoittaa päivän jälkeen, ja etenkin perjantai-iltapäivien harjoituksesta olen siksi tykännyt. Viikonloppu alkaa siitä vallan mainiosti, pahan maailman unohtaa ainakin pariksi päiväksi (sunnuntai-iltana se yleensä iskee takaisin, muttei enää viime aikoina kovin lujaa).

(Hehheh, vielä vuosi tai puolitoista - ei voi tietää, kun on syklinen aikakäsitys - sitten kiristelin hampaitani, kun tanssitunti osui perjantain alkuiltaan - ja aika usein piti syöksyä baariin melkein tukka märkänä suoraan suihkusta. Oi niitä aikoja...)

Toisaalta, aamulla on pää vielä melko tyhjä kaikista maailman murheista, jolloin itse harjoitukseen pystyy keskittymään paremmin. Ja harjoituksesta tulee hyvä ja rento olo, joka jatkuu pitkälle päivään.

Aamuherääminenkään ei ole enää pelkkää tuskaa ja mahdottomuutta. Yllätin itseni tänä syksynä kykenemällä heräämään kahden viikon ajan klo 5.30 ehtiäkseni joogakurssille. Tänään testasin, että ei tarvitse noin aikaisin edes herätä, jos ei halua, ja silti ehtii ennen seiskaa lähemmälle salille.

Aamulla myös pelkkä pyöräily hiukan vähempiliikenteisessä kaupungissa on tavallista kivempaa, puhumattakaan siitä, miten huippua on kanien bongailu radan ja Töölönlahden varrella (enkka 15 pupua).