Harvoin on tullut melottua yhtä vähän kuin tänä kesänä (soudeltua taas on tullut enemmän kuin aikoihin). Kauden ensimmäinen yli yön kestänyt reissu tehtiin vasta männä viikonloppuna. Säät eivät todellakaan suosineet: hiukan sataa tihutti ja vasta- ja sivutuulta oli enimmäkseen, kunnes sitten viimeisen taukopaikan jälkeen tyyntyi niin, että oli pakko vielä kiertää muutaman kilsan ylimääräinen lenkki, kun kerrankin paistoi aurinko eikä tuullut lujaa.

En kaipaa meloessa mitään erityisiä sankarifiiliksia, joten pidän oikeastaan enemmän järvi- kuin merimelonnasta. Merellä on aina suuremmat aallot ja maininkeja ei järvillä oikeastaan ole. Ehkä jossain suurilla selillä, en tiedä. Merellä helposti alkaa hirvittää, jos on kova tuuli, etenkin sivusta. Nytkin oli pari kertaa melkein kyynel silmäkulmassa, kun ei ollut varma, että pysyykö pystyssä. Mutta pysyinpä kuitenkin, eikä todellista vaaraa tietenkään ollut. Mie vaan pelästyn kovin helposti.

Mieluiten suunnittelenkin reitit saarten lomiin enkä avoveteen. Toinen syy, miksi järvet ovat merta kivempia, on veden suolapitoisuus. Merimelomisen jälkeen on ihan tahmainen eikä tietenkään peseytyminen meressä (jos vaikka yöpyy saaressa) auta yhtään. Mutta pientähän tuo on, verrattuna siihen, miten paljon melomisesta saa.

Tämänkertaisella reissulla yöpyminen tapahtui saaressa suht lähellä Helsinkiä - lähtö oli kovin myöhään illalla ja vastatuuli sen verran kova, ettei ennen pimeää kovin kauas päässyt. On melko luksusta, kun voi telttailla omalla porukalla yksin saaressa. Kaupungin valotkaan eivät häirinneet, kun käveli pienen saaren toiselle puolen.

Seuraavana päivänä melottiin vakiosaareen, jossa on hyvä vadelmapaikka. Tällä kertaa marjoja tuli litran verran, vaikka ensin vaikutti, että hyvä, jos kipon pohjan saa peittoon. Maistuivat hyviltä kotona vaniljakaurajäätelön kera. Paluumatkalla pysähdyttiin auringon paisteessa virkistyskäyttösaareen, jonka fasiliteetit olivat jo sulkeutuneet. Seuralaisina siellä oli lähinnä joutsenperhe, muutama valkoposkihanhi, sorsa sekä harmaahaikara.

Oli merta tai järveä, tuulta tai tyyntä, pääasia on, että pääsee melomaan. Melominen on varmaan sen takia niin mukavaa, että tykkään vedestä, mutten erityisemmin uimisesta. Meloessa on kuitenkin lähellä vettä, niin, että sen tuntee koko ajan. Vesiluontoa tulee ihmeteltyä ihan eri näkökulmasta kuin vaikkapa rannalta tai esim. muunlaisesta kulkuneuvosta käsin.

Melontareissun jälkeen vielä kotonakin keikuttaa ja kun sulkee silmät, näkee vaan aaltoliikettä :)